lauantai 18. maaliskuuta 2017

Esteettömyydestä ja kevyen liikenteen väylistä

Olen maininnut vaalitavoitteekseni myös esteettömien kevyen liikenteen väylien lisäämisen. Kevyen liikenteen väylä verkosto on Jyväskylässä melko kattava, mutta siinäkin on parantamisen varaa. Olisihan se hyvä, jos polkupyörällä pääsisi kaikkiin Jyväskylän kaupunginosiin myös Tikkakoskelle - sähköpyörätuolilla ajamisesta tietysti puhumattakaan.

Esteettömyyden näkökulmasta kevyen liikenteen väylät ovat mielenkiintoinen pohdinnan aihe. Niissä nimittäin yhdistyy ainakin kaksi esteettömyystekijää: liikkuminen ja liikunta.

On tutkittu, että polkupyörällä voi liikenneruuhkassa edetä jopa nopeammin kuin autolla. Vaikka minulla ei ole polkupyöräilystä omakohtaista kokemusta, uskon työmatkapyöräilijöiden valinneen polkupyörän auton asemasta pitkälti juuri tästä syystä. Edullisuudessaan polkupyöräily on myös opiskelijoiden suosiossa. Ollessani eräässä esteettömyyttä käsittelevässä seminaarissa kuulin, että kevyen liikenteen väylät ovat ylivoimaisesti eniten käytetty liikuntapaikka. Ovathan talot rakennettu katujen varsille ja siten pääsy kevyen liikenteen väylälle kävelemään, hölkkäämään, pyöräilemään tai sähköpyörätuolilla ajamaan on ainakin lumettomaan aikaan lähes kaikille suhteellisen helppoa.

Kevyen liikenteen väylien kunnossa pitoon kaikkina vuodenaikoina tulee kuitenkin panostaa huomattavasti enemmän kuin nyt. Niiden liukkautta pitää torjua enemmän auraamalla ja hiekoittamalla, koska liukkaudesta johtuvista kaatumisista koituu yhteiskunnalle paljon kunnossapidolla vältettävissä olevia kuluja siitä huolimatta, vastaako sotesta Jyväskylän kaupunki tai Keski-Suomen maakunta.

Mikä onkaan sen ihanampaa kuin kulkea kauniina kesäpäivänä kaikessa rauhassa, ilman tilivelvollisuutta, odottelua ja aikatauluja, omalla luvalla niin paljon kuin haluaa ja minne saakka akut ikinä kestävätkään. Siinä vapaudessa on ainakin sähköpyörätuolin käyttäjän taivas.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti